Pajan viimeiset päivät

Luontopolkua on jäljellä enää yksi viikko. Kolme kuukautta kestänyt pajajakso lähenee loppuaan. Monet ovat keksineet itselleen jatkosuunnitelmia, kuten hakeutumista koulutuksiin tai työkokeiluihin, joten pajan jälkeen ei tarvitse jäädä ihmettelemään paikoilleen että mitä sitä tekisi. Suunnitelmiin kuuluu myös omatoimista retkillä käymistä. :)







Pajajakson aikana olemme saaneet
- Paljon hauskoja kokemuksia
- Mukavia luontoretkiä
- Uusia ystäviä
- Sisältöä elämään
- Aamupalaa
- Tutustuneet Tampereeseen ja lähiseutuihin paremmin
- Oppineet paljon uutta retkeilystä sekä muista asioista
- Keksineet jatkosuunnitelmia








Tunnelmat pajan loppumisesta ovat suurimmalla osalla haikeat: "Voi hitsi vieköön!" Mukavaa on ollut ja olisi voinut jatkaa pidempäänkin. Vieroitusoireitakin saattaa tulla.





Viimeinen päivä pajalla on sujunut rauhallisissa tunnelmissa. Olemme syöneet perusaamiaisen, sekä jäätelökakut kahvien ja merenelävien kera.

23.-27.3.2015

Maanantaina meillä jatkui EA1 -kurssi, joka alkoi jo perjantaina. Paketoimme toistemme päitä, käärimme toisiamme foliopeittoihin, lastotimme jalkoja ja sen semmoisia juttuja, tietenki elvyytystäkin harjoitimme. Kaikki pääsivät koekeesta läpi ja ovat nykyään virallisia elvyyttäjiä. Ruokatauolla kaikki taisivat innostua vielä katselemaan auringonpimennystä, joka oli 80-90%, joka näkyy seuraavan kerran 100 vuoden päästä.










Tiistaina suunittelimme torstaipäivän tulevaa leiriämme hieman ja iltapäivästä kävimme tutustumassa Ahlmanin tilalla. Ahlman oli hieno, navetalle haiseva paikka, jossa oli opiskelijaeläimiä. Paikka oli niin inspiroiva, että kaksi haki sinne jopa kouluun tulevan syksyn opintoihin. Tutustuimme tilan monenlaisiin elikoihin. Näimme mm. lehmiä, vuohia, lampaita ja pieneläimiä.









Keskiviikkona meillä oli seuraavan päivän retkisuunitelua, joka oli kokonaan meidän pajalaisten suunittelema, eli ohjaajat ei neuvonu sekuntiakaan mitä piti tehdä. Toteutimme perinteiset turvallisuuussuunitelman, ruokasuunitelman sekä sen mihin päädymme retkeilemään.

Torstaina toteutimme kovalla suunitelulla valmistetun retkemme, joka sijottui Housusuolle, Kämmenniemeen, joka on noin 15 kilometriä Tampereen keskustasta. Retkellä oli todella leppoisa tunnelma tekemisien puitteissa. Nuotion sytytys, ruuan teko ja sen rankempia hommia ei tainnut ollakkaan. Kahvit ja teet unohdimme ottaa mukaan, joten säästyimme myös tiskeiltä ja yliaktiivisuudesta. Aatu, Pete ja Hanna otteli perinteisesti valokuvia ympäristöstä ja Pete onnistui vajoamaan toisella jalallaan lampeen täydellisen valokuvan metsästyksen aikana, jonka johdosta hänen sukka paloi nuotiossa, kun se sinne lensi toisen kastumis kerran jälkeen. Kenkäkin hieman paloi sitä kuivatellessa ja kutistui koolla. Mutta myönteisin mielin jatkoimme eteenpäin kohti Etappia.










Perjantaina oli vapaapäivä, jolloin kaikki olivat leppoisinmielin kotona rentoutumassa ja nauttimassa päivästä, kukin omalla tavallaan.

Tämänkertainen blogiteksti esittelee teille luontopolun 11. kalenteriviikkoa.

Viikko-ohjelma:

ma: Pajapäivä
ti: Avoimet ovet
ke: Tutustuminen Osaraan
to: Tutustuminen Oppisopimuskeskukseen
pe: Vapaata edellisviikon leirin ansiosta



Pajapäivät

Pajajaksollamme on yhteensä kahdeksana päivänä ''pajapäivä'', mikä tarkoittaa sitä että se päivä käytetää toisen pajan tiloissa ja touhuissa.
-Leirivälinepajalla ollaan tarkistettu ja kunnostettu vuokralta palautettuja leirivälineitä, kuten telttakeppien teippailua ja reikien paikkailua kankaista.
-Mediapajalla Joni antaa valita kolmesta tehtävästä mielenkiintoisimman ja tietääkseni kaikki on valinnut tehtäväkseen suunnitella logoa Adobe illustratorilla.
-Autopajalle ihmiset tuo autojaan huollettaviksi ja korjattaviksi. Kun joku luontopolkulaisista pääsee autopajalle pajapäivänä, on tiedossa hommailun sivusta seuraamista. Katsomallakin oppii jos on kiinnostunut. Opin autopajapäivänäni jotain jarrupaloista.
-Puupajalla on tehty kevyttä kunnostusta perinteisillä välineillä. Naulojen irrottelua, hiomista, maalausta. Sinne tuodaan toivottomia tapauksia, lähinnä huonekaluja, joista loihdimme kuin uusia. Tällä kerralla pari tyyppiä väsäsi puukylttejä seuraavan päivän avoimia ovia varten.
-Pajapäivänä joku on aina kirjottamassa tätä blogia. Tänään pääsi mainitsematon minä näppäimistön ääreen.
-Pyörä-ja siivouspajalla meillä ei ole ollut vierailua pajapäivinä.


Autopajaa koristaa tulppasiili

Avoimet ovet

Järjestimme avoimet ovet koko Etapin kanssa. Ihmiset saivat tulla tutustumaan meidän tarjontaan ja mahdollisuuksiin. Pystytimme takametsään nuotiopaikan louen kera, joiden äärellä paistettiin lettuja ja juotiin pakuriteetä tai nokipannukahvia. Se oli meidän metsäpiste, johon myös oli tarkotus tulla lumikenkäilyä, mutta lumettomuus esti sen. Lumikengät olivat kuitenkin näytillä. Oli mukava nähdä kun ihmiset tuli rohkeasti itse paistamaan lettuja ja kahveet maistui. Yllättävän paljon ihmisiä kävi siinä vierailemassa, melkein olisi saanut olla enemmän istuma- ja paistopaikkoja. Kolme lettupannua oli jatkuvassa käytössä koko pari tuntia. Äärettömän hyviä lettuja olivatkin. Toinen piste oli meidän ruokailutilassa. Näytöltä pyöri luontoaiheisia kuvia. Leirivälineellä pyöri videoita ja oli rinkan painon arvailua.


Paikalla kävi useita ryhmiä eikä hiljaisia hetkiä tullut.


Asiakkailla letut paistumassa.

Osara
Keskiviikko oli varattu vierailupäiväksi jolloin kävimme Osaralla. ''Osara on monipuolinen maaseutualojen oppilaitos keskellä kaunista ja viljavaa kulttuurimaisemaa'', Kertoo Osaran kotisivut. Päivä oli ihanan keväinen ja aurinko paistoi. Esittelijäherra oli hauska heppu ja piti kivan rennon kierroksen. Näytti rakennuksia ja eläimiä. Luokkia ja ympäristöä. Saimme pientä makua myös opetuksesta. Kokeiltiin luonnonkäsitöitä, kiikaroitiin joutsenia ja tsekkailtiin pakuria. Mielenkiintoinen ja kaunis paikka!






Oppisopimuskeskus
Torstai se oli päivän päivä. Tultiin Pajalle. Aamupalan jälkeen lähdettiin Hervantaan ja käytiin oppisopimuskeskuksen (Tredun) luennolla. Sieltä päästyämme kello oli 10:30 ja päivä oli päättynyt. Tämä oli myös viimeinen päivä kolmen viikon jaksoa eräopas-työharjoittelijallamme Petrillä. Kiitos sinulle!


Kuvassa Petrin tekemä kreisinuotioherkku. Marjoja, kermaa, kinuskia, juustoleipää.. mmm..

Vapaapäivä
Toinen vapaa perjantai peräkkäin! Leiriyöt korvataan vapaapäivällä ja Anjalassa niitä öitä oli 3.


Kuva liittyy. Katin vapaapäivä.

Anjalan finaalinen leiri

Aamulla 3.3. oli tuntia aikaisempi herätys kuin normaalisti. Oli loppuleirille lähtö, pakattava autot ja tehtävä kolmen tunnin ajomatka Kouvolaan, Anjalan nuorisokeskukseen. Siellä oltaisiin nyt kolme yötä, eli pisin pajajaksolla pidettävä leiri (muttei viimeinen).

Eteemme aukeni oikea keskus. Oli muun muassa ruokala, luxus majatalot, liikuntasalit, aktiviteetti-tiloja moneen lähtöön ja historialliset rakennukset.

Perillä meitä odotti lämmin vastaanotto Maiju-ohjaajan saattelemana. Hän kertoi paikan jännää historiaa ja esitteli rakennuksia. Vanhimmat olivat peräisin 1700-luvulta. Vanhemmat; 1600 luvulla rakennetut talot ovat jo tuhoutuneet.

Ennen leiriä saimme suunnitella millaisia juttuja voisimme harjoittaa leirillä. Ensimmäisenä päivänä vuorossa oli rentoa ja rauhallista hathajoogaa. Tämä taisi olla useille ensikokemus joogailusta. Sali oli rakennettu suureen ja vanhaan maatilarakennukseen.

Chillailtiin illalla myös kodalla ja juotiin nokipannukahveja.

Kodalla Maiju kertoi kummitustarinoita Anjalan kartanosta. Siellä on kerrottu kummittelevan ''harmaa rouva'', kenet edelleen kerrotaan siellä nähtävän. Yöllä kartanon alueen tunnelma olikin aika spooky vaikka itse rouva ei tällä kertaa meitä kuumotellut.

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli kevyt kävelyretki sikäläisiin maisemiin (Junkkarinvuorelle). Sai ulkoilla ja syödä raikkaassa ilmassa. Lenkki oli pituudeltaan kevyt, sellainen parin kilometrin. Matkalla oli kivoja maisemia.

Viimeinen kokonainen päivä koitti ja heti aamupalan jälkeen päästiin kokeilemaan kalliolaskeutumista varusteiden avulla. Osa jännitti niin paljon ettei pystynyt laskeutumaan ja erästä jopa niin paljon, että oli laskeuduttava kahdesti. Hieman extremeäkin tälle reissulle.

Lämmintä ruokaa ei vahingossakaan unohdettu mistään välistä. Pidettiin ainakin huolta ettei näännyttäisi. Iltapäivälle meillä oli savitöitä täysin vapaalla aiheella. Kaikki toteuttivat omaa luovuuttaan erilaisten teosten parissa. Ajan kulumista ei huomaa kun keskittyy käsillä mukavaan tekemiseen hyvien tyyppien kans. Taustalla soi Basso-radio.

Tekemisten välissä oli reilusti vapaata aikaa, jolloin pelailimme pelejä ja kehiteltiin jotain mukavaa. Uno ja Carcassonne oli kovalla käytöllä. Nokostelu oli myös suosittua.

Reissun kruunasi mehevä saunominen viimeisenä iltana.

Perjantaiaamuna Fasaani köplötteli Anjalan pihan poikki. Viekkaasti se jäi useimmilta näkemättä. Ehkä oli meidänkin aika livistää vaivihkaa takaisin Tampereelle.

Luontopolkua kuljettu eteenpäin kuusi viikkoa ja matkalla on tapahtunut ja tehty kaikenlaista.

Ensimmäinen viikko alkoi tutustumisella Etappin sekä luontopolku pajalla olijoihin olioihin. Eräänlaisin tutustumisleikein oppi jotain asioita tuikituntemattomista ihmisistä sekä ensimmäinen retkipäivä toi mukanaan erinäisiä tehtäviä joiden tarkoitus oli kehittää ihmisten toimimista yhtenä ryhmässä.


Toisella viikolla aloimme suunnittelemaan ensimmäistä yön yli reissua joka siis sisällöltään oli varsin mielekäs monelle, koska pääsimme rakentamaan kahta iglua. Polulta oli muutama henkilö lähtenyt muille teille, mutta saimme onneksi igluleirille pari uutta henkilöä. Hommaa siis riitti jokaiselle ja saimme homman hoidettua vaikka emme ketään oikeastaan edes tunteneet toisiamme, mutta silti asiat tuli hoidettua.


Viikko kolme sisälsi pikaisen valokuvauskurssin jossa käytiin siis lävitse kameran eri ominaisuuksia sekä erilaisia kuvausmenetelmiä. Kurssin jälkeen lähdimme porukalla kävelemään Etapin lähimaastoon jokaisella oma kamera mukanaan. Matkalla jokainen otti kuvia siitä mistä itse halusi eikä siis pidetty mitään kiirettä. Kun kävelee ja keskittyy enemmän siihen mitä ympärillä tapahtuu saattaa huomata erilaisia asioita mitä ei normaalisti ehkä huomaisi. Teimme myös voimavarakartan johon laitoimme vahvuuksiamme, heikkouksiamme sekä esteistä ja mitä tarvitsemme ylittääksemme ne.


Neljäntenä viikkona kävimme palolaitoksella kuuntelemassa paloturvallisuuden tärkeydestä sekä harjoittelimme sammutuspeitteen sekä vaahtosammuttimen käyttämistä oikeaoppisesti. International Wilderness Guidella oli näyttökoe Seitsemisessä ja me toimimme heidän asiakkainaan. Näyttökoe sisälsi kyydin Etapilta Seitsemiseen ja siellä sitten IWG:n opiskelijat kertoivat meille lumikenkäilystä ja sen historiasta sekä miten lumikenkiä käytetään. Teoreettisen pikakurssin jälkeen teimme muutaman tunnin lumikenkäilyretken Seitsemisen kansallispuiston kauniissa maisemissa.


Viides viikko oli tutustumisviikko. Ensiksi kävimme tutustumassa Tampereen Nuortentaloon joka on suunnattu 18-29 vuotiaille ja sieltä saa apua asuntoasioihin tai ihan mihin vaan elämään liittyvään. Etapilla kävi myös Tredulta henkilö kertomassa eri aloista joita on tarjolla ja minkälaisia opiskeluvaihtoehtoja olisi, että tekeekö ammattitutkinnon vai oppisopimustutkinnon. Moreniasta kävi henkilö myös kertomassa kierrätyksen tärkeydestä, energian säästämisestä sekä muista ympäristöasioista joista ihmisten tulisi tietää sekä tiedostaa niiden tärkeys. Kävimme Kirskaanniemessä kuvaamassa jokaiselle oman kuvasarjan (teeman sai ite päättää), josta yhdestä saa valokuvan muistoksi.


Kuudentena viikkona kävimme tutustumassa TAKKiin missä koulutetaan monen eri alan osaajia. Kävimme myös Ammejärven laavulla keskustelemassa pajalaisten kokemuksista eri työpaikoissa sekä minkälaisia koulutuksia ihmisillä on. Tai jos on käynyt joitain kouluja, mutta ei ole käynyt niitä loppuun niin kokemuksia myös niistä.













Miksi luontopolulle!???

nykyisten pajalaisten ajatuksia miksi hakivat tänne.

"Hain pajalle koska pidän luonnosta ja retkeilystä."

"Tampere-elämäni aktiivisin talvi ulkoilua puolesta tämän pajan kautta. Todella puhdistavaa käydä nuotioreissuilla. Luontoihmisenä pajasta kuuleminen sai minut heti hakemaan. Tuli sopivaan saumaan. Miellyttävää tekemistä, mukavia ihmisiä, mahdollisuuksia avartavaa ja varmasti uusia kivoja kokemuksia."

"Erilaisen asiakastyön perässä jossa luonto on lähellä ihmistä."

"Suunnan löytämisen toiveissa tänne hain."

"Halu retkeillä ja olla luonnon kanssa suhteessa."

"Luonto on rauhoittava ja inspiroiva, hyvä työympäristö! Jos ei tiedä mitä tekis niin täällä saa vaihtoehdoista selvää!"

Eräopasopiskelijan polku ristesi hetkeksi Luontopolun kanssa

Osallistuimme keskiviikkona 4.2 eräopasopiskelijoiden näyttökokeeseen asiakasnäkökulmasta, jonka paikkana toimi Seitsemisen kansallispuisto. Oppaat hakivat meidät Etapilta kello 8 aamulla, jonka jälkeen ajoimme noin tunnin mittaisen matkan Seitsemisen kansallispuistoon, jossa nautimme pienen aamupalan joka sisälsi keksiä ja kuumaa juomaa. Oppaita oli meitä vastassa 5, sekä näyttökokeen valvojia 2. Aamupalan jälkeen oppaat esittelivät meille lumikengät, ja kertoivat hieman niiden historiasta. Sitten harjoittelimme niiden käyttöä pienellä kävelylenkillä metsässä, sekä kävelylenkin päätteeksi pelaamalla lumikenkä-frisbee-peliä joukkueissa, joka oli todella hauskaa sekä hikoiluttavaa!

Luonaaksi saimme linssi-bataatti-laatikkoa ja punajuurisalaattia. Ruoka oli makoisaa ja sitä oli paljon! Ruokailun jälkeen pääsimme eräoppaiden varsinaisen näytön pariin, joka oli pidempi kävelyreissu metsää pitkin Haukilammelle leirinuotion ääreen. Menomatkalla pääsimme todistamaan Aatun kuvaamaa ja eräopasopiskelijoiden valvojan löytämää hienoa teeren kieppiä, jossa oli suhteellisen iso pökäle. Kun olimme saapumassa nuotiopaikalle ja yritimme ylittää lampea huomasimme, että jään päällä on jotain 5-20cm vettä, jonka johdosta kiersimme lammen, ettei kengät kastuisi. Keitimme nuotiolla pannukahvit ja söimme banaania ja suklaata, sekä yhdet ruisleivät. Oppaiden taidot olivat kattavat, nuotiokin syttyi hetkessä ja käden käänteessä parilla kiehisellä ja koivun tuohen palalla. Oppaat kertoivat meille pystyyn kuolleista puista eli keloista, asiaa myös riitti Suomen luonnosta ja eläimistä. Nuotion äärellä tiedusteltiin osaako kukaan kertoa missä on pohjoinen ilman karttaa ja kompassia, jonka osa ainakin taitoi. Sitten etsimme itsemme kartalta, ja lähdimme paluumatkalle. Taukoja pidemmällä kävelyretkellä oli hyvin, eikä liiallinen hiki päässyt valtaamaan, eikä tauot olleet liian pitkiä että kylmä olisi myöskään tullut.

Paluumatkan varrella kävelimme maatilan poikki pitäen pienen tauon, jolla monet ottivat kauniita valokuvia. Takaisin mökille päästyämme sauna oli jo valmis. Saimme vielä ennen saunaa jälleen pienen välipalan nuotion ympärillä; maustekuppikakkua, keksiä ja kuumia juomia. Naiset pääsivät saunaan ensin, ja sillä aikaa Pete ja Aatu harjoittelivat vipukeihään heittämistä. Ja yksi lensikin yli käenpesän ja hukkui! Myöhemmin illasta osa porukasta pelasi jonkinlaista sanapeliä ennen nukkumaan menoa. Yöllä parilla oli hankaluuksia nukkua, mutta sekin johtui vain liiallisesta kahvin nauttimisesta. Aamulla herätys oli kello seitsemän ja heti herättyä meille tarjoiltiin maittava ja kattava aamupala takkatulen lämmittäessä taustalla. Sytövänä oli munia, leipää, erilaisia siemeniä, paistettua makkaraa, mehua, kahvia, teetä ja muuta mukavaa. Näyttökoetta ei olisi voinut paremmassa paikassa järjestää, lunta riitti paljon, että lumikenkäilystä sai jotain irti, luonnon keskellä rauhassa oli rentouttavaa kävellä. Lumikenkäily oli kaikille uusi juttu ja siitä mitä oppi oli kaikki uutta tietoa. Erityisesti mieleen jäi takaperin kävely lumikengillä, joka oli yllättävän helppoa, kun painoi sauvat vain lumikenkien kärkeen ja otti askeleen taakse. Lumikengät oli myös mahdollista lukita, jolloin ne ei raahannu askeleen aikana "perässä", mutta kävely oli silloin hieman hankalampaa. Ryhmänä kaikki vaikutti olevan menossa mukana ja reippain mielin ja kun noin ruuat ja saunat yms. palvelu toimii, niin kuka nyt ei tykkäisi? Kyyditys pois onnistui myös hienolla TREDUn Hi-Tec minibussilla, jonne kaikki saimme mennä vaipumaan mietteisiin edellis vuorokauden tapahtumista. Lähtö oli tasan kello kahdeksan. Eräopaskoulutus vaikutti mielenkiintoiselta. Tosin kaupunki mukavuuksiin tottuneelle ihmiselle se voi olla liian luonnonmukainen kokemus, mutta onneksi meistä ei kukaan kauhistunut siitä. Suosittelemme eräilyn aloittamista lyhyillä retkillä, mikäli keuhkonne ovat pakokaasujen kyllästämiä. Hauskoja eräily hetkiä ja kiitos eräoppaille Kuruun sekä TREDUn loistavalle palvelulle!