23.-27.3.2015

Maanantaina meillä jatkui EA1 -kurssi, joka alkoi jo perjantaina. Paketoimme toistemme päitä, käärimme toisiamme foliopeittoihin, lastotimme jalkoja ja sen semmoisia juttuja, tietenki elvyytystäkin harjoitimme. Kaikki pääsivät koekeesta läpi ja ovat nykyään virallisia elvyyttäjiä. Ruokatauolla kaikki taisivat innostua vielä katselemaan auringonpimennystä, joka oli 80-90%, joka näkyy seuraavan kerran 100 vuoden päästä.










Tiistaina suunittelimme torstaipäivän tulevaa leiriämme hieman ja iltapäivästä kävimme tutustumassa Ahlmanin tilalla. Ahlman oli hieno, navetalle haiseva paikka, jossa oli opiskelijaeläimiä. Paikka oli niin inspiroiva, että kaksi haki sinne jopa kouluun tulevan syksyn opintoihin. Tutustuimme tilan monenlaisiin elikoihin. Näimme mm. lehmiä, vuohia, lampaita ja pieneläimiä.









Keskiviikkona meillä oli seuraavan päivän retkisuunitelua, joka oli kokonaan meidän pajalaisten suunittelema, eli ohjaajat ei neuvonu sekuntiakaan mitä piti tehdä. Toteutimme perinteiset turvallisuuussuunitelman, ruokasuunitelman sekä sen mihin päädymme retkeilemään.

Torstaina toteutimme kovalla suunitelulla valmistetun retkemme, joka sijottui Housusuolle, Kämmenniemeen, joka on noin 15 kilometriä Tampereen keskustasta. Retkellä oli todella leppoisa tunnelma tekemisien puitteissa. Nuotion sytytys, ruuan teko ja sen rankempia hommia ei tainnut ollakkaan. Kahvit ja teet unohdimme ottaa mukaan, joten säästyimme myös tiskeiltä ja yliaktiivisuudesta. Aatu, Pete ja Hanna otteli perinteisesti valokuvia ympäristöstä ja Pete onnistui vajoamaan toisella jalallaan lampeen täydellisen valokuvan metsästyksen aikana, jonka johdosta hänen sukka paloi nuotiossa, kun se sinne lensi toisen kastumis kerran jälkeen. Kenkäkin hieman paloi sitä kuivatellessa ja kutistui koolla. Mutta myönteisin mielin jatkoimme eteenpäin kohti Etappia.










Perjantaina oli vapaapäivä, jolloin kaikki olivat leppoisinmielin kotona rentoutumassa ja nauttimassa päivästä, kukin omalla tavallaan.

Tämänkertainen blogiteksti esittelee teille luontopolun 11. kalenteriviikkoa.

Viikko-ohjelma:

ma: Pajapäivä
ti: Avoimet ovet
ke: Tutustuminen Osaraan
to: Tutustuminen Oppisopimuskeskukseen
pe: Vapaata edellisviikon leirin ansiosta



Pajapäivät

Pajajaksollamme on yhteensä kahdeksana päivänä ''pajapäivä'', mikä tarkoittaa sitä että se päivä käytetää toisen pajan tiloissa ja touhuissa.
-Leirivälinepajalla ollaan tarkistettu ja kunnostettu vuokralta palautettuja leirivälineitä, kuten telttakeppien teippailua ja reikien paikkailua kankaista.
-Mediapajalla Joni antaa valita kolmesta tehtävästä mielenkiintoisimman ja tietääkseni kaikki on valinnut tehtäväkseen suunnitella logoa Adobe illustratorilla.
-Autopajalle ihmiset tuo autojaan huollettaviksi ja korjattaviksi. Kun joku luontopolkulaisista pääsee autopajalle pajapäivänä, on tiedossa hommailun sivusta seuraamista. Katsomallakin oppii jos on kiinnostunut. Opin autopajapäivänäni jotain jarrupaloista.
-Puupajalla on tehty kevyttä kunnostusta perinteisillä välineillä. Naulojen irrottelua, hiomista, maalausta. Sinne tuodaan toivottomia tapauksia, lähinnä huonekaluja, joista loihdimme kuin uusia. Tällä kerralla pari tyyppiä väsäsi puukylttejä seuraavan päivän avoimia ovia varten.
-Pajapäivänä joku on aina kirjottamassa tätä blogia. Tänään pääsi mainitsematon minä näppäimistön ääreen.
-Pyörä-ja siivouspajalla meillä ei ole ollut vierailua pajapäivinä.


Autopajaa koristaa tulppasiili

Avoimet ovet

Järjestimme avoimet ovet koko Etapin kanssa. Ihmiset saivat tulla tutustumaan meidän tarjontaan ja mahdollisuuksiin. Pystytimme takametsään nuotiopaikan louen kera, joiden äärellä paistettiin lettuja ja juotiin pakuriteetä tai nokipannukahvia. Se oli meidän metsäpiste, johon myös oli tarkotus tulla lumikenkäilyä, mutta lumettomuus esti sen. Lumikengät olivat kuitenkin näytillä. Oli mukava nähdä kun ihmiset tuli rohkeasti itse paistamaan lettuja ja kahveet maistui. Yllättävän paljon ihmisiä kävi siinä vierailemassa, melkein olisi saanut olla enemmän istuma- ja paistopaikkoja. Kolme lettupannua oli jatkuvassa käytössä koko pari tuntia. Äärettömän hyviä lettuja olivatkin. Toinen piste oli meidän ruokailutilassa. Näytöltä pyöri luontoaiheisia kuvia. Leirivälineellä pyöri videoita ja oli rinkan painon arvailua.


Paikalla kävi useita ryhmiä eikä hiljaisia hetkiä tullut.


Asiakkailla letut paistumassa.

Osara
Keskiviikko oli varattu vierailupäiväksi jolloin kävimme Osaralla. ''Osara on monipuolinen maaseutualojen oppilaitos keskellä kaunista ja viljavaa kulttuurimaisemaa'', Kertoo Osaran kotisivut. Päivä oli ihanan keväinen ja aurinko paistoi. Esittelijäherra oli hauska heppu ja piti kivan rennon kierroksen. Näytti rakennuksia ja eläimiä. Luokkia ja ympäristöä. Saimme pientä makua myös opetuksesta. Kokeiltiin luonnonkäsitöitä, kiikaroitiin joutsenia ja tsekkailtiin pakuria. Mielenkiintoinen ja kaunis paikka!






Oppisopimuskeskus
Torstai se oli päivän päivä. Tultiin Pajalle. Aamupalan jälkeen lähdettiin Hervantaan ja käytiin oppisopimuskeskuksen (Tredun) luennolla. Sieltä päästyämme kello oli 10:30 ja päivä oli päättynyt. Tämä oli myös viimeinen päivä kolmen viikon jaksoa eräopas-työharjoittelijallamme Petrillä. Kiitos sinulle!


Kuvassa Petrin tekemä kreisinuotioherkku. Marjoja, kermaa, kinuskia, juustoleipää.. mmm..

Vapaapäivä
Toinen vapaa perjantai peräkkäin! Leiriyöt korvataan vapaapäivällä ja Anjalassa niitä öitä oli 3.


Kuva liittyy. Katin vapaapäivä.

Anjalan finaalinen leiri

Aamulla 3.3. oli tuntia aikaisempi herätys kuin normaalisti. Oli loppuleirille lähtö, pakattava autot ja tehtävä kolmen tunnin ajomatka Kouvolaan, Anjalan nuorisokeskukseen. Siellä oltaisiin nyt kolme yötä, eli pisin pajajaksolla pidettävä leiri (muttei viimeinen).

Eteemme aukeni oikea keskus. Oli muun muassa ruokala, luxus majatalot, liikuntasalit, aktiviteetti-tiloja moneen lähtöön ja historialliset rakennukset.

Perillä meitä odotti lämmin vastaanotto Maiju-ohjaajan saattelemana. Hän kertoi paikan jännää historiaa ja esitteli rakennuksia. Vanhimmat olivat peräisin 1700-luvulta. Vanhemmat; 1600 luvulla rakennetut talot ovat jo tuhoutuneet.

Ennen leiriä saimme suunnitella millaisia juttuja voisimme harjoittaa leirillä. Ensimmäisenä päivänä vuorossa oli rentoa ja rauhallista hathajoogaa. Tämä taisi olla useille ensikokemus joogailusta. Sali oli rakennettu suureen ja vanhaan maatilarakennukseen.

Chillailtiin illalla myös kodalla ja juotiin nokipannukahveja.

Kodalla Maiju kertoi kummitustarinoita Anjalan kartanosta. Siellä on kerrottu kummittelevan ''harmaa rouva'', kenet edelleen kerrotaan siellä nähtävän. Yöllä kartanon alueen tunnelma olikin aika spooky vaikka itse rouva ei tällä kertaa meitä kuumotellut.

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli kevyt kävelyretki sikäläisiin maisemiin (Junkkarinvuorelle). Sai ulkoilla ja syödä raikkaassa ilmassa. Lenkki oli pituudeltaan kevyt, sellainen parin kilometrin. Matkalla oli kivoja maisemia.

Viimeinen kokonainen päivä koitti ja heti aamupalan jälkeen päästiin kokeilemaan kalliolaskeutumista varusteiden avulla. Osa jännitti niin paljon ettei pystynyt laskeutumaan ja erästä jopa niin paljon, että oli laskeuduttava kahdesti. Hieman extremeäkin tälle reissulle.

Lämmintä ruokaa ei vahingossakaan unohdettu mistään välistä. Pidettiin ainakin huolta ettei näännyttäisi. Iltapäivälle meillä oli savitöitä täysin vapaalla aiheella. Kaikki toteuttivat omaa luovuuttaan erilaisten teosten parissa. Ajan kulumista ei huomaa kun keskittyy käsillä mukavaan tekemiseen hyvien tyyppien kans. Taustalla soi Basso-radio.

Tekemisten välissä oli reilusti vapaata aikaa, jolloin pelailimme pelejä ja kehiteltiin jotain mukavaa. Uno ja Carcassonne oli kovalla käytöllä. Nokostelu oli myös suosittua.

Reissun kruunasi mehevä saunominen viimeisenä iltana.

Perjantaiaamuna Fasaani köplötteli Anjalan pihan poikki. Viekkaasti se jäi useimmilta näkemättä. Ehkä oli meidänkin aika livistää vaivihkaa takaisin Tampereelle.