maanantai 9. maaliskuuta 2015

Anjalan finaalinen leiri


Aamulla 3.3. oli tuntia aikaisempi herätys kuin normaalisti. Oli loppuleirille lähtö, pakattava autot ja tehtävä kolmen tunnin ajomatka Kouvolaan, Anjalan nuorisokeskukseen. Siellä oltaisiin nyt kolme yötä, eli pisin pajajaksolla pidettävä leiri (muttei viimeinen).

Eteemme aukeni oikea keskus. Oli muun muassa ruokala, luxus majatalot, liikuntasalit, aktiviteetti-tiloja moneen lähtöön ja historialliset rakennukset.

Perillä meitä odotti lämmin vastaanotto Maiju-ohjaajan saattelemana. Hän kertoi paikan jännää historiaa ja esitteli rakennuksia. Vanhimmat olivat peräisin 1700-luvulta. Vanhemmat; 1600 luvulla rakennetut talot ovat jo tuhoutuneet.


Ennen leiriä saimme suunnitella millaisia juttuja voisimme harjoittaa leirillä. Ensimmäisenä päivänä vuorossa oli rentoa ja rauhallista hathajoogaa. Tämä taisi olla useille ensikokemus joogailusta. Sali oli rakennettu suureen ja vanhaan maatilarakennukseen.


Chillailtiin illalla myös kodalla ja juotiin nokipannukahveja.


Kodalla Maiju kertoi kummitustarinoita Anjalan kartanosta. Siellä on kerrottu kummittelevan ''harmaa rouva'', kenet edelleen kerrotaan siellä nähtävän. Yöllä kartanon alueen tunnelma olikin aika spooky vaikka itse rouva ei tällä kertaa meitä kuumotellut.


Seuraavana päivänä ohjelmassa oli kevyt kävelyretki sikäläisiin maisemiin (Junkkarinvuorelle). Sai ulkoilla ja syödä raikkaassa ilmassa. Lenkki oli pituudeltaan kevyt, sellainen parin kilometrin. Matkalla oli kivoja maisemia.


Viimeinen kokonainen päivä koitti ja heti aamupalan jälkeen päästiin kokeilemaan kalliolaskeutumista varusteiden avulla. Osa jännitti niin paljon ettei pystynyt laskeutumaan ja erästä jopa niin paljon, että oli laskeuduttava kahdesti. Hieman extremeäkin tälle reissulle.


Lämmintä ruokaa ei vahingossakaan unohdettu mistään välistä. Pidettiin ainakin huolta ettei näännyttäisi. Iltapäivälle meillä oli savitöitä täysin vapaalla aiheella. Kaikki toteuttivat omaa luovuuttaan erilaisten teosten parissa. Ajan kulumista ei huomaa kun keskittyy käsillä mukavaan tekemiseen hyvien tyyppien kans. Taustalla soi Basso-radio.



Tekemisten välissä oli reilusti vapaata aikaa, jolloin pelailimme pelejä ja kehiteltiin jotain mukavaa. Uno ja Carcassonne oli kovalla käytöllä. Nokostelu oli myös suosittua.


Reissun kruunasi mehevä saunominen viimeisenä iltana.


Perjantaiaamuna Fasaani köplötteli Anjalan pihan poikki. Viekkaasti se jäi useimmilta näkemättä. Ehkä oli meidänkin aika livistää vaivihkaa takaisin Tampereelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti